HANNA.
Itse hän sanoi, ettei olisi.
AILI. On asettanut hänen eteensä kahvitarjottimen.
Ota nyt äiti.
HANNA.
Tulkaa lähemmä, lapset. Yrjö, istu tähän.
YRJÖ istuu sohvalle.
Oletko loukannut otsasi?
YRJÖ.
Satutin vähän, ei se tee mitään.
Muuttautuu takaisin tuolille.
HANNA. Katsellen ympärilleen. Täällä on kaikki entisellään, niinkuin silloin kun lähdimme. Tuskin on tuolia muutettu. Siinä on isän pöytä entisessä kunnossaan, hänen kynänvartensakin.
AILI. Olemme tahtoneet pitää ainakin tämän huoneen itsellämme, niinkuin se oli, siksi kunnes ehkä joskus palaisitte. Ja nythän olemme täällä— kaikki—isäkin.
Osoittaa muotokuvaa seinällä.
HANNA.
Kuinka se on joutunut tänne?