AILI. »Oikeus maan perii». Mutta oikea syy oli tietysti se, ettei karkoitetun tytär voi olla opettajana koulussa, joka nauttii valtioapua ja on juuri pyytänyt lisää. Mutta sekin on pikkuasia.
HANNA.
Se oli kuitenkin sinun ainoa tulolähteesi.
AILI. Se suretti minua kyllä tänä aamuna, kun sain siitä tiedon, mutta ainoastaan sen tähden, etten enää olisi voinut lähettää teille mitään niinkuin ennen. Mutta nythän—
HANNA.
Hilda Lindh sanoi, että kuvernööri oli sinua puolustanut.
AILI. Ylenkatseellisesti.
Hän minua puolustanut…?
HANNA. Kuulostaen kadulle.
Eikö siellä joku pysähtynyt?
YRJÖ.
Se ajoi ohi.
HANNA.
Hilda Lindh lupasi heti tuoda sanan, kun vastaus saapuu.
AILI. Hetken päästä. Hellästi.
Äiti, sairastiko isä kauan?
HANNA. Vältellen.
Ei hän kauan… Tai kyllähän hän oikeastaan koko ajan oli sairas.