ROUVA LINDH. Kyllähän Tilta osaa. Tilta nyt koettaa vaan katsoa, että kuvernöörillä on kaikki, niinkuin Tilta kyllä tietää… Viepi ne alas ja käskee kuskin ajaa pienelle portille, pihan puolelle…
TILTA.
Jasso, eikö paraatirappujen eteen, vaan pienelle portille…
ROUVA LINDH.
Niin.
TILTA menee.
ROUVA LINDH. Lähenee arasti Hannaa. Hanna … jos sinä tarvitset minun apuani, tarkoitan, jos tahdot sitä vastaanottaa minulta, niin pyydän saada seurata mukanasi.
HANNA. Nostaa päätään.
Sinä lähdet?
ROUVA LINDH.
En voi enää jäädä, sen jälkeen mitä on tapahtunut.
HANNA. Katkerasti.
Ei sinun sentähden tarvitse lähteä.
ROUVA LINDH. Riemastuen.
Hän on suostunut! Sinä sait hänet taivutetuksi?
HANNA. Kimmahtaa suoraksi, puristaen kätensä nyrkkiin, ojentaen ne ylös tuskassa, kostossa, epätoivossa, niinkuin kutsuen apua, mutta saamatta.