LINDH. Enhän kernaasti voi olla suostumatta vainajan viimeiseen pyyntöön— hänen omaan pyyntöönsä. Luulen sitä paitsi nyt jommoisellakin varmuudella voivani vastata siitä, ettei täällä enää tule tapahtumaan mitään epäjärjestyksiä.
Menee.
HANNA. Yhä samassa murtuneessa asennossa.
Oo!
ROUVA LINDH ja TILTA tulevat, edellinen puettuna matkapukuun,
jälkimmäinen kantaen matkalaukkua.
ROUVA LINDH.
Tilta vie sen rekeen.
TILTA. Minä ajattelin sanoa, että jos kuvernöörska—niin, että minä en sittenkään välitä—että olkoon, niinkuin olisi puhumatta se, mitä tänä aamuna…
ROUVA LINDH.
Tilta jää! No se on hyvä, että Tilta jää.
TILTA.
Viipyykö kuvernöörska kauankin?
ROUVA LINDH.
En voi vielä sanoa.
TILTA.
Voi, jos kuvernöörska nyt viipyy kauankin … mitenkä minä nyt osaan?