Vaipuu takaisin.
LINDH. Kerää pöydältä papereita ja asettelee niitä salkkuunsa. Ottaa Hannan edestä pöydältä valtakirjan ja aikoo panna senkin salkkuunsa, mutta jättää sen siihen.
Se on totta, tämä kuuluu teille, vainajan jälkeenjättämiin papereihin.
Menee ja ottaa käteensä kuvernöörin virkalakin. Pysähtyy salkku kainalossa Hannan kohdalle, syrjittäin häneen.
Hän tahtoi aina olla jotakin suurta, jotakin erinomaista, vai tekö hänestä koetitte semmoisen tehdä. Siinä hän nyt kuitenkin on sankarinne, pyhimyksenne…
Asettaa päähänsä lakin.
Minä en ole pyrkinyt olemaan muuta, kuin isänmaallisten virkatehtävieni vähäinen, vaatimaton täyttäjä.
Lähtee, mutta kääntyy.
Niin, mitä hautaamiseen tulee, niin voi se nyt tapahtua esteettömästi minun puolestani—milloin tahansa—vaikka jo huomenna—ja myöskin ilman ehtoja—sekä puhein että nauhoin.
HANNA.
Nyt te suostutte?