YRJÖ. Pyrkii irti, mutta ei pääse.
HANNA. Hän ei ollut enää syyntakeinen, hän oli mielipuoli kärsimyksistä ja koti-ikävästä!
YRJÖ. Ei näytä kuulevan eikä välittävän.
En voi seisoa heidän edessään syyttäjänä niinkuin aioin!
Riuhtaisekse irti, sysää äitinsä luotaan, ampuu ja kaatuu
pöydän taa.
HANNA. Vaipuu pöytää vasten.
AILI syöksee sisään sisäovesta vasemmalta.
AILI.
Hän teki sen! Hän teki sen! Minä aavistin, että hän tekisi sen!
HANNA. Tehden heikon, torjuvan liikkeen, särkyneesti.
Aili—sinä et tiedä… Ei olisi pitänyt … ei olisi pitänyt…
AILI. Huomaa mitä on tapahtunut ja jää seisomaan keskelle lattiaa liikkumatonna.