— Piennä kyynä sentään murhe mieleeni saa: alla omenapuiden ääntä ei lempeintä, jok' ei voisi haavoittaa.
Juhannus.
I.
Pehmoinen nurmi ja tuoksu koivun ja tuomen kukkivan, vierellä virran verkas juoksu.
Lempeät, hivelevät säveleet, värit väikkyvät.. Autuas, perhona keijuva kevät!
Kotisi, kotimaasi, sieluni, jäi näköpiirin taa. Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Kotimaahas ei kanna katsees, aikojen pitkäin taa. — Silmän viipyä, viihtyä anna,
korvan levätä, kuulla autuus outojen ihmisten, omaksi onneksesi se luulla!
Perhos-karkelo, tuoksu ainut pyyntösi olkoon nyt! Viivytä kaihosi virran juoksu!