Vieraalla maalla.
Laulaa kukko vieraan maan, herään aamuun ankeaan.
Puissa kevyt tuulahdus soi kuin unen aavistus
maasta muistoin himmeäin, kesäöissä päilyväin.
Liekö päivä tuomion —?
Liekö loppu auringon —?
Unten kaukomaailmat nytkö iäks sammuvat —?
Kaukaa jostain, armas, sun nään mä katsees kaivatun;
kesken väen vierahan nään sun yksin harhaavan,
niinkuin orvon lapsosen elon humuun eksyen.
Kerran herään uudelleen aamuun kullankeltaiseen: