jaloin paljain käydä halaan, tieni hurmein kostuttaa, jotta joka askel-alaan verenkukka versoaa;
suudelmin maan tahdon peittää ihmiselon polkeman, tielle sydämeni heittää, tomuun eteen kulkijan;
maassa mätäin, sovitusta pyytää pyhän elämän, rukoella siunausta tuonen unhon lempeän!
Jalanjälki jok’ainoa…
Jalanjälki jok’ainoa peitä, lumi, vaippahas valkoiseen, iki-yö, syvin varjosi heitä yli kulkijan uupuneen, meri unhon, yllätä salaa joka muisto, mi jää elostain, joka kaiku, mi viestinä palaa taa taivalten lauluttomain;
jos ei kerran voittajahurmaa sydän kiusattu tuntea saa, jos ei korpi, nyt sielun mi surmaa, ole kaihoni kallein maa, jos ei päivännousua kerran soi virteni hehkuen, jos ei rakkaus Herrain Herran puhu suusta mun, ihmisen!
Pääsiäisvirsi.
Niin pitkät taivaan tantereet, niin harmaa laki taivaan. Niin taajat virsi-saattueet on taivahilta anelleet apua ihmisvaivaan.
Niin turha pyyntö, rukous,
niin kallis sielun kaipuu.
On vaiti itku, vaikerrus,
maan ääri vait’ on, odotus
vain mykkä maille vaipuu.
Kyll’ äiti poikaans’ odottaa maailman teiltä kotiin, ja impi iloon-noutajaa, — vaan poika kaihoo kunniaa ja pyytää pyhiin sotiin.