Siell' eessä ylhän marmor'-alttarin soi juhlivaisten kiitos korkehin.
Sä myös siell' oot, niin sydän aavistaa, sä, jonka luo ain' aatos palajaa,
sä tuntematon, tuttu unen vain, sä tähtikajastus mun polullain.
* * *
Mut' aurinko jo vaipui vetten taa.
Niin lohduttoman nä'ön elo saa.
TAKAA TAIVAANRANNAN.
Takaa taivaanrannan saapuvan näen sun, tuoden lohdun mannan, kauvan jo kaivatun.
Ylitse meren harmaan tanssivi askeles, kasvosi nään jo armaan, kirkkaan katsehes.
Käsin jo viilein kosket otsahan kuumeiseen, tyyntyy hehkuvat posket, rauha jo käy sydämeen.
Äänen räikeän kuulen ulkoa kaikuvan. Sointu lempeän huulen häipyvi ilmahan.