Ihme ehkä täyttyä voi; laske siis pohjamutiin asti verkkosi, ennen mi tuskin toi palkan vaivasi vertaisen. Saada voisit sa runsahasti saalihin kymmenkertaisen.
SYYSLAULU.
Se taikasormus suo, ma jolla itseni nyt hetkeks peittää voin eest' oman katsehen', ja vartijani tuo, — syysraskas aatoksen' — mi tylyin tuomioin ain' riemun riistäen mua seuraa varjonain — pois kuolkoon muistostain.
Nyt tahtiin aaltojen lyö sydän huoleton! Jo lentoon vapaasen keveenä nouskohon miel' alta varjojen! Ei ijäks vangita voi syksy sielua; viel' ilo kukkaan saa, jos saartaa syksykin, ja voimin nuortuvin käy kulku talven taa.
SYYS-SUNNUNTAI.
Niin outo paino mieltä ahdistaa, se elon autiutta kammoaa.
Jo aurinkokin painuu laskuun päin, pois poistuu elo, nuoruus kiirehtäin.
Kuin takaa valtamerien aavojen soi sieluun viestit ilojuhlien.
On juhliin kokoontuneet jumalat ja autuaitten saarten asujat:
Siell' soitto kaikuu, tanssi harras käy ja uhrisauhu taivoon ylentäy.