Liika monen tuskan-taakka.
Kuka auttaa aamuun saakka?
Kuka syönten polton lientää?"
Eespäin murheviesti rientää.
Ulvo, tuuli, talviyössä, tyly rauha rikki lyö sä!
OHI IKKUNAN.
Ohi ikkunan lumia lentää, ne tuuli kauvas vie. Ohi ikkunan ihmiset entää, ei jälkeä säilytä tie.
Lumet, ihmiset illan helmaan pian silmistä häipyy pois.
Elon kummaan kuvitelmaan syvin onniko kätketty ois —?
PAKKASPÄIVÄ.
Kaukaa, päältä harmaan pilven katsovi aurinko pakkaspäivän kelmeä, kuumeinen, näkevi keskeltä nietosten, takaa hienon sumuhäivän vastaansa apua pyytävien käsiä kohoovan, kuulevi kuolonhädän soivan keskeltä jäisen maailman.
Aurinko pilveen laskeutuu.
Saapuvi äänetön talvi-ilta.
Kohta ei enään valitus
nouse kuolon-tanterilta.