— Ja öin ne myrkyt sakoo siinä jälleen, ja jälleen tuomittuna tuntos värjyy, öin pitkin kuoloos saakka isännälleen sun leijonasi kosken äänin ärjyy. — Vaan päivää arkoo se, ja rohkeimmillaan se mirrein karkeloon käy varpaisillaan.
GOLGATALLA.
(Kipuvuorella.)
Löin itse ristille rakkauteni,
oman taivastieni viitaksi löin.
Sun nähtes naulitsin rakkauteni,
— vaan maahan lasken sen tummin öin.
Se päivin ristillä riippuu,
vaan maahan lasken sen tummin öin!
Sun nähtes päivin mun rakkauteni
hymyhuulin paastoo, juo etikkaa.
Öin ristinsä juurella rakkauteni
sun rakkauttasi janoaa.
Se päivin ristillä riippuu,
öin tomussa maan sua janoaa.
Ja jok'ainoa aamu ma rakkauteni
taas jalkaisi jäljiltä nostaa saan.
Ja jok' yö otan ristiltä rakkauteni
sult' anteeksi nöyrästi anelemaan.
Se päivin ristillä riippuu,
mut öin sua vartovi tomussa maan!
PAN-PARKA.
Pan-parka: tänään rakastaa sä kerjäät, kerjäilet — et saa… Yön tuiman kestät tuskalla: jo aamu lemmen armon sois, — kuin armonisku vain se sois, et vastaan ottaa uskalla…!
HÄKKILINTU
3.