Yhä ilmojen teille ma palaan,
— ja ma pois, pois sieltä jo halaan —.
yhä vapauteeni ma palaan,
johon luotu ja tuomittu oon.
Sinä pääs emon siipeen peitä,
ja mun syyni sä mulle heitä,
emos siipeen pääsi jo peitä,
se sun untasi suojelkoon!
MUTATIS MUTANDIS
Mutatis mutandis — ma vaadin sua, kuten Hamlet vaati Ofeliaa: Mene toiselle, mene, en ennen saa elon ilveilystä mä irtaantua!
Ja jos luostari sulla sen toisen luona, vain luostari ois, sekö turmio ois —: vain maallinen kaihosi haihtuis pois, vain haavehes kullasta synnin kuona…!
TAPANINAJOA.
Tapanin aamuna ajelitte
omalla orhillanne.
Maanko ja taivaan aavistitte
katsovan kulkuanne —.
Häitäkö helkkyi maailma teille,
välkkyi pakkanen parhain —.
— Häitänne soitti se kulkureille
Tapanin aamuna varhain.
* * *
Orhin ohjissa käsi toinen, toinen ympäri armaan: ihana nähtynä onni moinen, — ihanampi varmaan,