— Oli aikomus porsaat paistina syödä, härät tuumin viinien hinnaksi myödä…
Häiss' ylinnä nyökkyvät nautain päät!
Härät istuvat pöydässä hännällään,
vesisankoista juhannusmahloja juoden!
Härän silmiin hiutuvan katseen luoden
sitä morsian sietävi vieressään…
Emäporsaat sulhasen polkkaan vei
minut piiriinsä saarti ne permannolle
— Hus olkoon, häät meni hunningolle.
Minä kylläni sain jo, ne vieraat ei!
TAIKURIN TUPA.
Hei, oves sulje, koolla vieraas ovat! Ken ulos jäi, pois juhlasta sai jäädä. Odotus, ovenvahti, portaallaan vain seistä saakoon, saakoon käskyt kovat: "Yön selkään kaikki kuokkavieraat häädä, jo kaikki kutsutut on paikoillaan!"
Maailma mataa pois jo kemuistansa, — sun juhlas syttyy juuri parhaimmilleen: kuin kemujaan he juhlin jatkaa voisi — Jo saithan saatavasi, kemukansa, — — — — — — — — nyt myöhä on, käy kärkkymästä pois!
[Toisesta värssystä puuttuu viides säe. Julkaisijan huomautus.]