Ruudinhajua.
Perisynti.
Häkkilintu 1-2.
Sotaliitto.
Juhannuksen alla.
Erämaan opetus.
Ruustinna ja kulkuri.
Teppo Tyhjänen.
Kaks unta.
Leijonamieli.
Golgatalla.
Pan-parka.
Häkkilintu 3-4.
Mutatis mutandis.
Tapaninajoa.
Oudot häät.
Taikurin tupa.
Madon matka.
Maailman kirja.
Walther von der Vogehveide: Ero maailmasta.
Nietzsche: Käärmeen kevät.
Maailmansotaa.
Viime kevät.
Kevätitkua.
Kuin laineet allin lasta.
Ens ilta heinäkuun.
Mit' itkettävää ihanuutta.
Kahden puolen aitaa.
Loitsu.
Kiertokulkua.
Tuttu kyynel.
Musikaalisia koiria.
Tuutulaulu lapselleni.
Selvään veteen.
Tepon tie.
Aamusarastus.
Kesäkuun laulu.
Napue.
Lappiin.
Yksinvaltaani.
Nemesis.
Sinettejä.
Vastavirtaan.
Tulikaste.
Muita runoja.
Majatalo.
Spitaali.
"Myrskylinnun" laulajalle.
Labyrintissä.
Katkelma Lapin laulusta.
Germaanista lyriikkaa.
Ilonpäivä (Otto Ernst).
Isän viulu (Otto Ernst).
Kaupunki (Jacob Tegengren).
Kuollut maa (Carl Spitteler).
Sydänyön lapsi (J. J. Wecksell).
Aadamin lepo (Carl Spitteler).
Ikeen alla (Hamsun).
Hymni (Novalis).
Poissa kotoa (Adolf Bartels).
Hautakirjoitus (Jacob Frese).
Tunnuslauseita.
Tunnuslauseita.
JULKAISIJAN ESIPUHE.
Niin raskaana kuin nyt ei kynä parka ole koskaan kädessäni painanut, — kuin kivi se on! Vain änkyttämällä ja sammaltelemalla voin nämä rivit Siljon joutsenlauluun kirjoittaa. Sen lisäksi on tuskaa lisäämässä jyrkkä ja painostava ristiriita sen välillä, mitä tiedän ja mitä voin sanoa, mitä julkisuuden ja elämän kauheuden takia täytyy jättää. Sillä totuuden tästäkin ihmiskohtalosta kestänee vain jälkimaailma, jolloin elävien intohimot, hyvät ja huonot, ovat mullassa maatuneet —
Mutta jotain kuitenkin. Allekirjoittaneen osaksi lankesi arpa tietää Siljosta, mitä hänestä enin tiedetään — osakseni lankesi jo hänen eläissään hänen ainoa avomielisyytensä, mille osalleni en mitään voi! Yli kaksi vuotta kestäneen ystävyyden jälkeen sain seistä noin kolme neljä viikkoa milloin toivossa milloin epätoivossa hänen haavavuoteensa ääressä, jota kaikkiaan oli kestänyt lähemmä kaksi kuukautta. Muistissani säilyy horjumaton vakaumus tämän samaisen vuoteen vaiheista, — valmis olen jättämään nämäkin havaintoni kerran ikuisuuden arvosteltaviksi, kun aika minulle voimia tuo runoilijan intiimimmän elämäkerran kirjoittamiseen. Siljon murhenäytelmä ei kuitenkaan alkanut sairashuoneessa, — siellä se päättyi! — se ei alkanut edes vapautussodasta, vaan sen myrkyllinen itu oli yksityistä laatua, lukien ensi näytöksensä syksyltä 1917. Silloin ulkoapäin punotut juonet viskasivat ensi verkon hänen ylevän ihmisensä ylle, verkon, josta silmu silmun jälkeen kiertyi hänen kaulaansa hänet lopulta kuristaakseen. Kokonainen liuta tympeitä tekijöitä ja olioita oli vetämässä häntä "maan puoleen", hänen uljuutensa koskaan uskomatta, että ne saattoivat tulla hänen tuhoksensa — —