Maailmansota rinnoissa riehuu, lippuja vastaan liput uudet liehuu,
tunne-urhot kun kiitää ja kaatuu, — kunnes ne sydämet makaa, maatuu.
— Taas horjahti Mars
Maan sykkivän puoleen
muut tähdet kaikki
nyt hukkuu huoleen,
Maa yksin ja Mars
avaruuksien merta
niin keveinä keinuu
kuin lapsina kerta;
kuin ei sydänpuolikas toinen toistaan heiss' uhkais häätää ulos kammioistaan;
kuin kesken kevään
ei maailmansota
Maan rinnassa riehuis,
ei tuskan ota
sydänsyihin Marsin tuimana syöpyis, kuin säikyntä heille ei veriin yöpyis…
— Vaan kauniisti liput
liehuu, läikkyy,
ja sodan tulet
kevätyössä väikkyy,
kun tuuman horjahti
Mars radaltansa,
kun sykähti Maa
lepotiloillansa.
Ja heleinä soivat
avaruudet,
kun liput kaatuu
ja nousee uudet,