Aik' on jo, Rouva, vieroittua mun imemästä rintojas. Sun lempes katse petti mua, niin armas mulle, autuas. Kun silmästä näin silmään sinut: ihana olit, konsanaan en kauneuttas halveksinut. Mut kun näin sinut takaapäin, ma kauhistuin, ja iäksi sun moittijakses vihdoin jäin.
Maailma:
Siis sulle tahtos jättäen tok' yhden pyynnön tehdä saan: mont' ilon päivää muistellen mua palaa joskus katsomaan, kun ikävystyy sydämes.
Walther:
Sen ilomielin tekisin, jos voisin pelolt' ansojes, monihan niihin sortuikin. Hyv' yötä, rouva Maailma! Mä etsin ensi kievarin.
NIETZSCHE: KÄÄRMEEN KEVÄT.
(Bei der dritten Häufung.)
Jo tielle nahkani ma kai luon, kuorin kolmannesti. Kyy jälleen himon multaan sai, — sit' iän syödä kesti.
Jo kivikoissa kiemuroin, — voi isoomast' en laata, mill' yksin kesät elää voin: kyyn ruokaa, mustaa maata!