Katsella vain ja kuunnella vainen!
— Kuiskii aamu hopeainen.
Kiertää lehtojen himmeät tiet:
tuttuna tulluthan taas, suvi, liet —
Tuoksahti tuuli ja läikähti laine:
vaivaas maksa ei runon maine!
Nurmeen nuokahti poika maan:
maa ja taivas ol' ennallaan!
NAPUE.
19.II.1714-19.II.1914.
Isojen vihojen maine kansamme muistot meille kantaa Yhäti nuolee kotimme rantaa salavihojen laine.
Yhäti hukkain parvet
väsymystämme vuottaa, vuottaa.
Voittoons' eikö ne voi jo luottaa
vuosisatojen arvet.
Kymmenen yhtä vastaan
aina he tulvivat ylitsemme
Taistossa tarjos he opiksemme,
vilpin ainoastaan.
Mut on muistot meillä
jalommat kuin voitot noiden:
kestettyjen tappioiden
valtamuistot on meillä…
Napueta monta voittaen kesti Suomen kansa — ei suo nauttia voittajansa hetkeä murheetonta.