Sydän kurkussa, juoksujalkaa
tään usein riensin mä lemmen tien.
Joko lempinyt mä liioin lien?
Vai äitimuori jo lauhtua alkaa?
En lempinyt liioin, ei lauhtunut muori,
yhä tuntee jalkani polun tään.
Sydän muuten raukesi sykkeestään:
pois maailmalle morsian suori!
AAMUSARASTUS.
Ken lauloi: "Aamu sarastaa! Yön ahtaat portit aukeaa, ja kyynelusma unten vain maan kasvot vielä verhoaa."
— Oi katso, kanssas todistan:
yön ahtaan nään jo aukeevan,
ja kukkuloille tumman maan
käy aamu — aamu Manalan! —
Ken luuli: "Herää kuolleet luut
ja aukee vainajitten suut
ja meitä vaatii vainiot
ja kutsuu kalliit suvikuut!"
— Oi kuule, kumppaneikseen vain meit' ääni vaatii vainajain, ja kerran kevät saa, kun luut on lahonneet myös laulajain! —
V. 1917.
KESÄKUUN LAULU.
Kaikkihan taas on kuin olla pitää
läikkyy laine, siemen itää.
Helpomp' ei hengitys olla vois!
Kelläpä nyt runon syytä ois —?