Oi suuri Pyhä Yksinkertaisuus! Sä yhä rauhassasi lepää vain, nyt uskostasi älä luovu lain: sun nimees vannoo aika, vastaisuus.
Jo rauhan ansainneet on raukeet luus, ja sielus unhon suuren sunnuntain: elosi elit oikein opettain, oi järjen Pyhä Yksinkertaisuus!
Näin aika oppis sineteillä sulkee: sun hautas yli talonpoika kulkee, totuuden julistaen tuomioita, ja hävittäen maita, vainioita, vain "toden kriteerio" olla julkee ja ratkoo meille oppis ongelmoita!
SINETTEJÄ.
Taas koirankuonolaiset peitti maan, mi tuskan, inhon alla värisee. Ja ihmisveren vainun saatuaan kuin hurtat riistaansa he ajelee.
Vain pyssy, pistin lukee lakiaan, kun vainolainen maassa vallitsee. Jo paimenetkin pelkää laumojaan, vuoks' oman päänsä säikkyin kalpenee.
Ja hurtilleen he hallitusta laatii, maan, kansan valtakirjaa sille vaatii ja siveästi sinettejä pyytää —.
Oh, Suomen kamaraa vain katsokaatte!
Sinetit punaiset te sieltä saatte:
yö sinne suomalaista verta hyytää!