I.
Kuin kääpiö, kuin rupikonna, joka hetki sun tielles mataa elon inho, kohtalon pilkka. Vihan kelmeän kehto vain on sun ties.
Näin harhasit neuvotonna kai vuotta jo viisisataa. Elon almuna riemun tilkka oli ärsytys vain, labyrintin mies.
II.
Pois toivotko, sielu, pois auringon valoon. Ah, et valon lempeetä rauhaa sa tapaa: et itsestäs ole koskaan vapaa, kunis painunut oot Manan tummaan taloon.
Tien löysi jo myrkky sun sydämeesi,
mi koskaan ei orjuuttas anteeks anna:
Kain-merkkisi peitä tai julki kanna,
sydän tyytyis ei, kunis askeleesi
turun ääreen ohjais, sun maahan heittäis, ja ystäväs saapuis ja houkat ja portot ja säästäen säälinsä sala-kortot sun päällesi sylkis, sun rapaan peittäis.
KATKELMA LAPIN LAULUSTA.
(Vanha Kehno laulaa:)
Työ tuhma, tehty mun nimissäni, nyt liki taivaita ilkkuu, luihkaa: nyt mitä, Lappi, sa laulelet, mitä miettii aivos, mitä syömes suihkaa?