(ja vanhaa tapaa sa muistit hyvää: ken venheen tarvitsi joen poikki, omin päin sen lainasi mistä voi, ja tyytyväisnä sill' yli soikki);
lait omat käytit ja kurssit omat, pääomas kasvua jouduttaakses, (ja muistit: määrääs jos aiot sa, muut kumoon aja, älä katso taaksesi).
Kas siinä syytä on tomppeleiden
kovin sinuun kauhtua, hermostua,
sua syntipukkina kovistaa,
jopa kimppuus käydä ja lyödä sua —.
Vaan väleen seidalle saami leppyi
ja kutsui jälleen sen kunniaansa
ja rasvoin voiti ja hautoi sen,
taas luotti lasna jo luottamaansa;
ja väleen luottavat sinuun jälleen sun lähimäisesi, koko kansas, kun näytät valkeina paperis, kun hetkeks syrjään viet verkkos, ansas,
ja hetken teettelet katumusta ja kääntymystäkin kummittelet, luot nahkas, uudeksi sukeat, tai hetken pillojas piileskelet:
niin sinuun onnetar suostuu jälleen, voit pian heilua profeettana työn kotimaisen, työn tuottavan, työn-aatteen kansalliskaitsijana,
lyöt pystyyn yhtiöt, toiminimet, ja henkes tulkeiksi lehdet pestaat, ja "koko kansaasi" vetoat ja julki juhlit sen kera ja kestaat.
Ja hyvä nimes sua varjoo jälleen,
ja osaat välttää jo kuperkeikkaa,
— ja silti kaakusta kansasi
kätes varma vahvimman viilun leikka:
niin edelleen elät kunniassa, — jos ehk'et liialla kunnialla, — jos ehk' on kunnias luonutkin sukus suuri, nukkuva nurmen alla;