Sua "tirehtööriksi" tittelöidään,
työs: koota työttäsi voitot, korot,
ja maasi miehiltä huuhtomoos
salakähmää suoltaa rahat, konnut, porot,
ja voimavaunuissa ryntäin rohkein sukus ylevyyttä ja kunniata ja arvonimeäs edustain pääst' ajaa päähän avoin voiton rata.
Vaan sattui, sattuipa seidallekin
paha päivä joskus ja kuuma olo,
hikihetki katveessa Lapin yön,
pojan laihan kourissa leikki nolo:
kun saituriksi sen saami keksi, sen pahoin peijaavan häntä luuli, — pois siltä kielsi hän kolehdit, jopa kimppuun kävi kuin tundran tuuli,
sen kaasi kallio-alustaltaan, suin-päin sen tanteren puoleen heitti, kovin hautoi hartialihat sen ja solvauksin polon juipin peitti.
Ja samoin sulle, uus seita, samoin
voi tunti sattua tuimanlainen,
ja elos hetkeksi hämmentää
voi murhenäytelmä kotimainen:
kun maasi miehiä nypit liioin ja liioin luottoos ja nimees luotit, — vaan miehet nousevat närkästyin ja tuimat heillä on virren nuotit,
ja he kysyy sulta sun kunniatas ja mitä korska sa tavoittelit, ja papereistasi tiedustaa, mitk' ovat taitonas taikapelit,
mik' onnes syy, mikä parhain arpas, kun maalle muulle on arpa nurja, — ja he huutaa: "veijari huikea!" ja huutaa: "tunnoton, juuttaan turja!"
Ja pätö syypä on suuren huutoon:
nimiriimuja muiden sa omin päisi
ja muiden kassoja käyttelit,
ne ettei homehtumahan jäisi,