Niin kädessä piippu ma kuljeksin
ja hyräilin vain — hui-hai!
Ne töllötti, tyrkki toisiaan
ja irvisti: "hullu kai!"
Ja vapaus sullakin, armaani,
on samoin arvelemaan.
Poju, tahdotko piippuni hienon tään?
Ota, lyö se lattiaan!
ISÄN VIULU.
(Otto Ernst.)
Taas salaa poskeen painan ma viulun rakkahan, ja kielten yli jousta vain salaa kuljetan:
Jo vaalein tyttäreni
käy tanssiaskelin,
ja tummin mukaan laulaa
jo äänin helkkyvin.
Ja nuorin nukkeansa
se tuudittaa: tu-tuu!
Suursilmä poikaseni
vait' yksin uneksuu.
Hän pihan piilipuuta,
vanhusta katselee.
Sen latvassa jo untaan
kai tuuli tuutinee?
Kai, poikaseni, kuulet
tään soiton tuulispäät?
Kai, poikaseni, siinä
sa rusopilvet näät?
Mun poikanani oothan
sa poika kuninkaan!
Sa aamun purppurassa
oot prinssi kaukomaan.