Julkisuuden mies on aina varma maalitaulu; ja jos hän on kunnon mies, niin hän pitää hyvänään niin oikean kuin vääränkin tuomion nuolet, haluamatta kostaa; mutta jos hän on heittiö, niin hän lohduttautuu sillä, että hän on marttyyri kuten kaikki julkisen elämän suuruudet: lohduttautuu sillä sen vuoksi, ettei voi tyydyttävästi kostaa maineettomalle syyttäjälleen, joka on vähäpätöinen ja kaukainen maalitaulu; hänen urotyönsä voisi epäonnistua tai jäädä huomaamatta.
*
"Virattomuudessa" ihminen kypsyy viisauteensa. — Eiköhän Salomostakin vain ylellinen ajanviete, oleilu ja toimettomuus hautonut esiin hänen karmaisevaa ja humoristista sananlaskurunouttaan.
*
Älä tee säännöksesi hylkiä kaikkea n.s. klassillista. Säännöllinenkin kauneus on joskus inhimillistä — ja siinä on silloin jumalallisuudellakin realiteettia.
*
Ajatusrunoilija voi kuulua korkeimman asteen runoilijoihin; aaterunoilija korkeintaan lähinnä alempaan.
*
Runotar on yleensä taipuvaisempi hekumaan kuin hengen raittiuteen; sen vuoksi se hedelmöittyy helpommin murheesta, joka on hekumaa, kuin huumorista, joka on hengen raittiutta.
Näin on ainakin meidän leveysasteillamme. Riippuneeko tämäkin seikka sitten todella leveysasteista?