*
"Suis-je né trop tot ou trop tard?
Qu'est-ce que je fais dans ce monde?"
kysyin minäkin itseltäni Gaspard Hauserin kanssa, kun olin nuori ja kärsimätön. En kysy enää. Tunnen, että juuri tämä aika ja tämä maailma on tullut predestinoidussa järjestyksessään juuri nyt eteeni, vaatien, että minä elän sen —, vaikkapa vain muistellen menneitä ja suunnitellen tulevia aikoja ja maailmoita. Minun on kiltisti myönnettävä tämä hetki edellisen hetken perijäksi, — ja perintönä on minun tyytymykseni, minun alttiuteni. Ei aika jätä minua enkä minä aikaa: minulla on aikani sisässäni, josta minä kerin sitä esiin tarpeen mukaan, milloin nopeammin milloin hitaammin kuten hämähäkki verkkolankaansa. Ja se ajan lanka kehiytyy esiin juuri siinä järjestyksessä missä se syntyykin, — elämä on jokahetkistä syntymistä. — Tämä kaikki ei estä minua kuitenkaan antamasta sananvuoroa tunteelleni, joka usein valittaa sitä, etten juuri nyt ole etempänä — tai paljon taampana tästä elämästä:
"O vous tous, ma peine est profonde!
Priez pour le pauvre Gaspard!"
*
Aforismi = uusaikainen, mieskohtaiseen, salattuun tuntoon pohjautuva sananlasku, jossa ajatus tekee pienen, mutta tiukan solmun.
*
Jokaisella on se kohtalo, minkä hän ansaitsee, minkä hän kestää, mikä on hänelle parahiksi (vai sanoisiko: kutti — parahiksi —!).
*
Jos suomalaisessa joskus on ylpeyttä, on sekin passiivista: kieltäytymistä.