KALLE TIKKA (työntää raollaan olleen ikkunanpuolikkaan ulkopuolelta auki, kädessään olutpullo, huutaa sisään.) Heipä hei!
KERTTU (kohentautuu, sukaisee tukkaansa.)
AARO (pyörähtää kiivaasti.)
Ku-kuka juutas?
KALLE TIKKA.
Ota vastaan tuo.
(Kiipee ylös.)
AARO.
Se, se on Tikkaa. Etkö ovest' osaa?
KALLE TIKKA (kahareisin ikkunalaudalla.) Puunkylki tikanpojan tuttu tie. — Ahaa, sa lintus kanssa nokatusten —. Hei, lennä, lennä, leppäkerttunen, tuo lasi mulle, toinen itsellesi, niin kilistämme, vanha heila!
KERTTU (ojentaa lasit: pöydältä.)
Hei
KALLE TIKKA (sipaisee Kerttua leuan alta, Kerttu kopahuttaa häntä lasilla päähän.) He! — se on sitä paljon: hellerei, kun tulit! Terve sulle! Terve mulle!
(Ryyppää, ottaa sitten taskusta voileipiä ja murkinoi. Aarolle:)