Vaan, mieron mies, sua haluttaisko joskus astua yl' oman kynnyksesi omaan kojuus, ett' ain ei tarvitsis sun muiden luota pään päälle suojaa anella?
TIKKA.
Jo vain!
Kävelis sekin —. Hee, vai gulashiksi
het' aiot, kun saat talon hyppysiis?
AARO. Voin lahjoittaa sen sulle, ota, vie! Mä siirryn kaupunkiin, mua elontyöni omakseen vaatii — tääll' ei sovi mun —. Sua sinne tietysti en viedä voi, tuul'ajollekin taas on paha jättää.
TIKKA.
Mut äitimuoris, — herra hallitkoon —?
AARO.
Oh, vaikka tänään lähtis kaupunkiin.
— Niin, töhräsormi, huoleti saat haltuus
tään töryn kaiken, — vaikka hinnattakin.
TIKKA.
E-hei, en papereilla tyhjillä —!
Täys summa, niinkuin sunkin papereissas!
AARO.
En ole summaa katsellut.
TIKKA.
Viis siitä.
— No olkoon menneeksi, mä tähän jään.
AARO (Alkaa täyttää paperia; Tikkakin varustautuu urhokkaasti kynällä.)
Ja lesken tuosta nait.
TIKKA. Sun leskes — tai sun morsiames kaupass' ehkä seuraa —?