"Ei niin penniä", intti kauppias.
"No, paljokos helpotatte?" tiedusteli Martti yhä.
Kauppamies otti lyijykynän ja teki numeroita tiskillä olevalle käärepaperille. Viimein hän lopetti laskunsa ja sanoi: "ei kannata näet enää helpottaa; enemmän makaavat itselle."
"No jospahan antaisin neljä markkaa", ehdotti Martti.
"Ei", sanoi kauppias ja kääntyen puotilaiseensa käski: "pane pois paikoillensa". Poika asetteli kalosseja parin kerrassaan hyllylle ja silloin luuli Martti jo toden olevan käsissä. — "Pannaan taaskin riitaraha kahtia", esitti hän.
"No olkoon näin tutun kaupassa", sanoi kauppias, ja Martti kaivoi kukkarostansa viisi markan kappaletta tiskille.
"Sillä tavalla sitä kauppaa tehdään", puhui kauppias apulaiselleen.
"Voisitte nyt antaa kaupantekijäisiksi makeisia tytölle", huomautti
Martti vielä.
"Anna pari orehkaa", käski kauppamies ja sitte pantiin pari puolikorkeita miehen kalosseja N:o 7 kääröön.
"Miksikähän niissä on kaikissa tuommoisia pykäliä pohjat täynnä?" kysyi
Martti puotilaiselta.