"Mitäs minusta merkitystä miehestä", virkoi Risto punehtuen, "mutta kun olisi joku tuntematon tahi puhdaspaperinen poika, niinkuin esimerkiksi tuo kymmenniekka. — — Kuules! otappas sinä kymmenniekka, se Riikka käsitöiksesi, niin saadaan nähdä miten Issoselle käy."
"Ei taitaisi olla hulluinta", myhähti perämies.
"Ei jumaliste olisikaan. Kyllä siinä, Haukiniemessä näet, saa nälkää vasten naamaa potkia, kun se on kuudentoista tengan velaton talo. Ei siihen nälällä ole asiaa siihen taloon, vaikk'ei muuta tekisi kuin osaviljalla antaisi kaskea kaataa. Eikä sitä niin kenstiä kepsaustakaan, kuin Riikka on, joka loukun luota tavata. Tuskinpa lienet vielä eläessäsi sinäkään nähnyt niin veikeätä naikkosta."
"No, no, — olen sitä maailmassa jo minäkin nähnyt toista ja molempaakin", sanoi peränpitäjä.
"Ei, vaan tosiaankin — ei se Risto nyt liikoja lopise", puheli vanhus. "Vielä se vanhankin sydäntä pikkuisen kutahduttaa, kun Riikan oikein pyhä-hynttyissään näkee. On se semmoinen elävä, mut kuuluu olevan pojille hyvin turski."
"Kas kokkia, kun ei itse kypsy, vaikka jo muille palaneelta haisee", pisti Risto vastineeksi.
"Pitäisi sitä sitten käydä katsomassa", tuumaili perässä olija.
"Paras sitä on katsoa, jos ken eukon vajaassa on; — — ptruu — — mutta mihinkäs tässä nyt naru pannaan kiinni?"
"Kierrälletään tuon paksun petäjän ympäri, niin kyllä pitää."
"Ja jos ei pidä niin heittäköön."