"Sanoihan se isä jotakin siitä eri haudasta, mutta kunpahan hänet koululla viedään, vaikka yhteiseenkin", tuumi Asarias.
Palvelustyttö toi kahvia ja tarjosi Asariaksellekin sitä.
"Eihän sitä nyt olisi tarvinnut", sanoi Asarias, mutta otti kuitenkin. Kupin tyhjennettyä hän piti sitä polvillaan ja alotti taas puheen rovastin kanssa, sillä apulainen oli mennyt valmistamaan joulupäivän saarnaansa.
"Rovasti sanoi tässä tarvitsevansa lehmiä ostaa. Meiltä nyt taitaisi joutaa pari kappaletta myytäväksi, sillä ei suinkaan ne isältä tule ne syytinkilehmät lypsetyiksi."
"Paljoko tahtoisitte kappaleelta?"
"Kyllähän ne ovat hyviä meidän lehmät kaikkikin; mutta erittäinkin ne syytinkiläisten. — Olisikohan paljo — kahdeksankymmentä markkaa?"
"No, mutta äsken juuri tarjositte itse samoista minulle kahtakymmentä", sanoi rovasti.
"Niin vaan, — no olkoon menneeksi, viisikahdeksatta markkaa", tuumaili
Asarias.
"Suutari Haliini kertoi tässä yhtenä päivänä teidän myyneen hänelle kohta poikivan lehmän viidestäkymmenestä markasta."
"Myinhän minä, mutta onhan se toki suuri erotus Haliinilla ja rovastilla."