"Se raukka ei ollenkaan tahdo viihtyä pimeässä", selitteli Reeta muorille, "ja nytkin, kun yöt taas alkavat pimetä, valittelee se jo usein, mitä sitte talvella, joka taas kohta on käsissä."
"Ei se nyt toki niin aivan kohta tule", sanoi muori, "koskapahan ei vielä vilustele minuakaan, vanhaa ihmistä."
"Kyllä yöt jo ovat paljoa viileämmät kuin alkukesästä, eikähän nyt enää iltasella tahdo tuletta kirjaakaan selittää."
"Vai niin jo alkaa teidänkin näköänne hämärtää, vaikka vasta ensi vappuna täyttyy neljäskymmen. Minä vielä niillä ajoin näin —"
"Ainapahan se on ikä kulumassa", sanoi Reeta keskeyttäen ja mytisteli huuliaan, ikäänkuin olisi niitä asetellut hienoon hymyyn. "Niin se on kuin Ruotsalais-Paavo sanoikin: 'lyhykäinen on meidän menom' ja kaikk' elom', tääll' surkiass' surun alhoss'' — ja lyhyt se on kesäkin. Minunkin pitäisi tässä ennen talvea saada turkkiini kaulus korjautetuksi, jotta sillä edes kirkossa tarkenisi, mutta eihän tuota räätäli-Kallea saa siksikään käsiinsä. Missähän se nyt taas lieneekään?"
Kärsimättömänä katseli Reeta Laukkalan muoria, mutta se vain rauhallisesti puhalteli höyrypilviä sormiensa nenillä olevasta kahvivadista, ikäänkuin ei olisi kysymystä kuullutkaan. Vasta viimeisen pisaran suuhunsa saatua vastasi muori: "Saviniemen pohjalla se nyt on. Viime viikolla käytti meiltä viulunsa ja oli arvellut siellä riittävän työtä ihan jouluun asti. Tottapahan ne sen kuitenkin talkoiden ajaksi kirkolle hankkivat, sillä mistäs se muutoin peluri niihin saataisiin."
"Niin, se Kalle-parka kuuluu senkin konstin oppineen — eikä tiedä, että kadotuksessa vihollinen vielä häntä itseäänkin viulunansa käyttää, niinkuin ukko-Paavo sanoi pelureille käyvän", arveli Reeta.
"Siitä ukko-Paavosta te vain aina puhutte, mutta provasti sanoo itse
Taavetinkin soittaneen."
"Ei tuo toki liene", arveli Reeta, "ja jos onkin, niin ei se varmaankaan ole soittanut muuta kuin virsikanteletta, eikä semmoisia synnin helistimiä."
Laukkalan muoria tultiin nyt hakemaan kuppisaunaan ja Reeta pääsi viimeinkin Rekulaan lähtemään tiedustelemaan, "lähtisikö Kaisa ensi pyhän tienoissa Wuokkoon seuroihin?"