Kunnallislautakunnan esimies se sitte kiireimmän kautta puuhasi Sipon kaupunkiin piirilääkärin tutkittavaksi. Lauri Ovaskainen palkattiin Sipon kyytimieheksi, ja sen arvaa, ett'ei ruuna siitä retkestä kovinkaan kostunut. Aikaakin tuhlautui viikkokausi kaupunkimatkalla, kun Laurilla oli siellä niin paljo toimitettavia anniskeluissa ja monessa muussa paikassa. Ja rahat — ne menivät kaikki viimeiseen penniin. Olisi taitanut mennä enemmänkin, jos olisi mukana ollut.
Nipin napin ennätettiin kaupunkimatkalta käräjäpaikkaan oikeuden viimeiseen istuntopäivään. Onni toki oli, että Maija-Liisa oli saapunut sinne Lehikoisen kanssa jo hyvissä ajoin aimo eväspussin kanssa, sillä Sippo ja Lauri eivät olleet puoleentoista päivään maistaneet niin einettä, kun heidän eväänsä oli kesken loppuneet, eivätkä olleet viitsineet kerjätäkään — aikuiset miehet.
Oikeudessa luki tuomari sitte lääkärin todistuksen, jossa oli lueteltu jos joitakin seikkoja, ja selitti lopuksi lääkärin siinä todistavan valan vakuutuksella Sippo Pertunpoika Kelleksen olevan torpparin Niemelän maalla Haapaniemen kylässä ja varustetun sellaisella järjellä, kuin suomalainen torppari ylimalkaan on. — Siitäkös nimismies taas sai vettä myllyynsä ja alas uudestaan Sipolle vaatia edesvastausta oikeuden väärin käyttämisestä, kulunkeja ja mitä lienee vaatinutkaan vielä lisäksi kunnian loukkauksia ja muuta semmoista.
Nyt kuitenkin oli nimismiehellä vastassa enempi, kuin Sippo — nimittäin Maija-Liisa itse, joka ei herroja säpsynyt. Ei se oikeuttakaan ujostellut, vaan sanoi nimismiehelle suoraan: "ole tolkkuamatta, herra vallesmanni, kun et asiasta kuitenkaan mitään ymmärrä. Mutta minulla on vieraat miehet, joilla vaikka paikalla saan toteen mieheni olleen joulun tienoissa hulluna."
Sen kuultuaan, kysäsi tuomari keitä vieraita miehiä Maija-Liisalla olisi asian todistamiseksi.
Maija-Liisa nimesi: "räätälimestari Aaprahami Lehikoisen ja kunniallisen itsellismiehen, nuoren miehen Lauri Ovaskaisen Haapaniemen kylästä n:o 7, joka viimeksimainittu on vielä vapaa vaikka kristilliseen avioliittoon." Hän olisi itse mennytkin heti sillään kutsumaan miehiä sisään, mutta tuomari epäsi. Kun kuitenkin lautakunta todisti molemmat miehet hyvämaineisiksi ja ripillä käyviksi, niin kutsui rättäri heidät kohta sisään. Todistajavalan tehtyään kertoi sitte Lehikoinen Sipon olleen joulun pikku pyhinä ihan miehissä kiinni pidettävänä hulluna. "Ja hän olisi vieläkin", lisäsi hän, "jos en minä olisi laskenut otsasta verta noin runsasta kannua, josta Sippo on minulle vieläkin velassa seitsemänkymmentä penniä."
"Eipäs", intti Sippo vastaan, "johan se kuitattiin siitä voista, jota olikin kymmenen ja puoli naulaa."
Tuomari käski Sipon pysymään ihan vaiti ja ryhtyi sitte kuulustelemaan Ovaskaista. Lauri todisti Lehikoisen puhuneen totta ja olleensa itsekin vähän viidettä viikkoa Kelleksen torpassa Sippoa vahtimassa, jotta se ei saanut kenellekään mitään pahaa tehdä.
"Astukaa ulos!" käski tuomari lopuksi.
"Kulunkiani pyytäisin", sanoi Lehikoinen.