SUUTEITA
Kirj.
Juho Reijonen
Porvoossa, Werner Söderström, 1891.
SISÄLLYS:
Iisakin rumaani. Kumisevanmäen mökki. Pappilassa. Yleinen suru. Vierasmies. Herrasmies. Yöllä. Uneni jouluyönä. Vaimon kuoltua. Miksi Jaakko muutti? Matkalla. Hävytön teko. Pielinen: I. Syksyllä. II. Keväällä.
IISAKIN ROMAANI.
"Taivas se on sininen, Ja lintuiset on pienet; Nepä ne oksilla laulelevat —."
Vienon suruisella ja pelonalaisella lapsen äänellä laulettuina tunkeutuivat nuo sanat jostakin kaukaa Iisakin korviin. Hän loikoi silloin vielä vuoteellansa kaupungin parhaan ravintolan viidennessä numerossa ja aukasi silmänsä. Iisakki ei oikein tiennyt, oliko hän jo ollut hereillä ennen laulua, vai siihenkö hän vasta heräsi. — Kaiketikin mahtoi vielä olla liian aikaista nousta ylös, koska suu maistui vielä niin unelle. Hän kääntyi seinään päin mukavassa rautavuoteessaan ja aikoi nukkua vielä jonkun tunnin.
Unta ei kuitenkaan kuulunut tulevaksi, eikä voinut olla ajattelematta. Ei tuo ajatus niin erinomaista mitään ollut, eikä tärkeääkään, vaikka se tunkeutui esiin niin voimakkaasti, että häiritsi nukkumisen ja tahtoi suututtaa oikein.