Voimattomana hervahti nimismies istumaan pöytänsä eteen ja vaikeroi: "mitä minä onneton teen, mitä minä onneton teen, jos se Häiveläinen vielä ampuu minut? Kyllähän se sen tekee, — — — kyllähän se sen tekeekin — — ja tuo kirottu pappi on toisella puolen!"
Hetkisen ähkäiltyään alkoi nimismies huutaa Lottaa. Tytön sisään tultua käski hän Lottaa juoksemaan kiireesti rättäri Raukkelinin luo ja kutsumaan rättäriä aivan paikalla hänen puheilleen. "On näet, Lotta-kulta, taas semmoinen vaikea pulma selvitettävänä, että tarvitaan siihen kahdenkin miehen päätä", selitti nimismies, kun Lotta näytti vastahakoiselta tottelemaan käskyä.
"On niillä nuo oluet selvitettävänä", supisi Lotta kärtyisesti mennessään asialle, mutta hän meni kuitenkin.
Ei viipynytkään kaukaa Lotta asialla ja heti sen perästä ilmestyi rättäri Raukkelin nimismiehen virkahuoneesen, syvään jo ovessa tullessaan kumarrellen. Nimismies viittasi käskevästi vierasta istumaan lavitsalle ja sanoi: "huomenta, huomenta Raukkelin!"
"Kiitoksia paljo, herra nimismies", sanoi Raukkelin, istahtaen ovensuuhun ja katsellen halukkaasti olutpulloja, pyöritteli hattua käsissään.
Lotta sai tuoda sisään toisen juomalasin ja sitte ojensi nimismies rättärille rovastin kirjeen. Vaivaloisesti tavaili rättäri sen lävitse ja laski sitte varovasti, melkein kunnioittavastikin pöydälle nimismiehen eteen, mutta ei virkkanut mitään.
"Mitäs Raukkelin siitä sanoo?" kysäsi nimismies lempeästi.
Rättäri katsoi ensin tutkivasti esimieheensä ja arveli lopulta: "mitäpäs minä siitä."
"Niin mitäs nyt mielestänne olisi paras tehdä?" tiedusti nimismies.
"Jaa mitenhän olisi paras", tuumaili rättäri.