Vaan sille, jota kauankin Juonensa julmat auttaa, Tuleepi kosto kuitenkin Korkeimman käden kautta.
Viljasta viinaan juopoksi Vajosi vaimo raiskan'; Irstaiksi lankes lapseni, Ollessaan usein laistan'.
Vihdoinkin nämät huomasin, Näin pellot pelehtyvän, Näin väärän voiton muutoinkin Huoneeni hävittävän.
Mut tauota en tainnutkaan Mun riivas häijy henki; Se pakotti mun polttamaan Viljani viimeisenki.
Elossaan kukin erehtyy, Kun mont' on elon pulmaa; Vaan jokainen, ken viinaa myy, Se murhamies on julma.
Ken viljasta viinan polttaapi, Mi ruokamme on kallis, Se muuttaa leivän myrkyksi. Ei Herra sitä sallis.
Mut minä onneton niin tein; Siks kirous mua väijyy, Siks on nyt tullut osaksein Hävitys kyllä häijy.
Perheeni lisäks itse mä Myös riuduin ruumiiltani, Kun otin ruokaryyppyjä Aterioidessani.
Tavarani ja taloni On viina viekas vienyt Ja viinoin kootut varani. Edeltä sit' en tiennyt.
Vaikk' olisinkin suorastaan Sen viljan vienyt veteen, Ei olis kosto kuitenkaan Tällainen tullut eteen.