Ei kenkään sillä oliskaan Itsensä kuolettanut, En itse sukunikaan Tyhmästi teloittanut.
Mut millä vastaan vaivainen Sen myrkyn myymisenkin, Sen pirullisen petoksen, Mi monelta vei hengen?
Siit' toiset kuoli kohdastaan Ja toiset aikain takaa; Paikassa pahain moni vaan Viinaini vuoksi makaa.
Ei ole paikkaan parempaan Myös toivoa mun tulla, Kun oli tuohon kuolemaan Syy kokonansa mulla.
Voi, viina! kuinka taitaisin Tapasi tarkoin näyttää, Sydämen joka juomarin Vihalla vastaas täyttää?
Mut syntymättä on se mies' Ken tapas tarkoin tutkii. Helvettiin tuhannet vie ties Ja monenmoisin mutkin.
En solvaa juomaria vain; Hän vihollistaan, viinaa, Rakastaa — täyttääkseen kai lain! — Näin himo häntä piinaa.
On juoppo raukka onneton, Syy hänt' on surkutella; Hän häijyn himon orja on, Vaan sitä ei ajatella.
Hän ensin ryyppy ryypyltä Viekkaasti viekoiteltiin; Näin himo alkoi herätä, Näin sydän suostuteltiin.
Näin saatiin hänet tottumaan Ahneesti aivan juomaan Ja kapakoitsijalle vaan Varansa kaikki tuomaan.