Tuo himo asuu aivoissa, Ei lakkaa kiusaamasta, Jos et sen täytä tahtoa Ja kurkkuansa kasta.
Vaan siitä ruumis runneltuu, Verenkin viina pilaa, Ja järki sortuu, sekaantuu, — Ei parannuksen tilaa!
Näin juomari on onneton: Mieli ja miehuus puuttuu, Ja kun on kurja saamaton, Niin päiviinsäkin suuttuu.
Monikin kerroin tuhansin Kapakkaan juomaan juoksi, Vaan viimein itsens surmaskin Myös saman viinan vuoksi.
Ei kalua niin kallista Kuin terveys ja järki; Vaan juoppo nämät viinalla Hävittäin hylkäs, särki.
Jokainen, yksin mato maan, Sois surman voivan voittaa; Juomari raukka yksin vaan Osakseen surmaa koittaa.
Ja lapset polvi polvelta Onnettomia ovat, Ei pahastaan voi parasta Ja kärsii vaivat kovat.
Myös siihen vakuutuksehen On ihmiskunta tullut, Ett' ovat lapset juoppojen Useinkin tylsät, hullut.
He kärsii jo kapalossaan Vanhempainsa viinan saastaa; Siks kiljaisevat kivuissaan, Kun taudit repii, raastaa.
He perii veren saastaisen Vanhempain viinan kautta, Myrkkyiset luut ja ytimen, Jot' ei voi rohdot auttaa.