Juoppoja, juoppoin lapsia On täynnä vankihuoneet, Enimmän sairashuoneissa On niitä, jotk' on juoneet.
Ja hulluinhuoneet oikein on Kuin juomarien seurat: Niiss' asuu joukko ajuton, Henkiset viinan teuraat.
Viinasta köyhyys karttuupi Ja kerjäläisten luku; Kuntansa apuun turvaapi Niin monen juopon suku.
Viinall' on kylät poltettu Ja toiset hävitetty, Viinalla kansa turmeltu, Sen tarmo tylsytetty.
Ei viina kelpaa ruuaksi, Ei vaatteeks pitää yllä, Ei myöskään muuksi tarpeeksi; Sit' ilman elää kyllä.
Viinassa ain' on kirous, Se kun on viljan turma. Siit' on kuin seurais virvoitus, Vaan seuraa surut, surma.
Se riemun saattaa raivokkaan, Hulluuden puuskat nostaa, Mut murhaavalla murheellaan Taas riemun kyllin kostaa.
Se järjen ottaa kokonaan, Se rohkaisee ja hurmaa, Niin ett'ei juoppo kammokkaan Ruumiin, ei sielun surmaa.
Ja moinen tyhmä rohkeus Vaikuttaa paljon sitä, Ett' tulee viinaan tottumus, Ja moni siitä pitää.
Sen vuoksi karttaa, kammoa Vähääkin viinaa saapi, Kun, jos ei sitä karteta, Se järjen sammuttaapi.