Malta, malta! Herra kutsuu, kutsuu sua armossaan! Turhaanko? Ah, kallis sielu, mikset riennä avaamaan? Kuule Hengen varoitusta! Vieläkin hän kolkuttaa. Uskallatko Ylkäs jättää sydämesi oven taa?
Tue heitä!
Ah, jos jo tuli leimuaisi, Min Jesus tahdot palamaan! Jos maailmat jo tuta saisi Jumalan rauhan rinnassaan!
Jo tosin yöstä hämyisestä Vilahtaa tulen tuikaus, On kallis monen sydämessä Jo suurin aarre: lunastus.
Vaan levitä suo tulen yhä Ja tutuksi tee aarre tää! Lupaathan Hengen, Herra pyhä, Runsaasti ratki lähettää.
Meit' älä ketään, Jesus, jätä, Vaan rakkaudellas lämmitä, Ett' omaa ynnä muiden hätää Me alkaisimme sääliä.
Kaikille armon sana saata, Levitä valtakuntas suo, Niin että kaikki ääret maata Kiitoksen kilvan Sulle suo.
Pois polta meistä kuona musta, Poveemme tultas lisäten; Puhdistus tuskain huojennusta Suo, armokastees antaen.
Omamme kaiken palaa anna, Näin "kurjat kaivot" kuivattain. Pois omat tukeet meistä kanna, Niin Jumalaks jäät Sinä vain.
Sun, yksin Sun vain saaman pitää Ylistys, voima, kunnia. Opeta meille aina sitä, Ett' olet viisas ainoa!