Tuo tärkeä on, kun sä saat siten vaan Viel' enemmän kuin sinä aavistatkaan: Iankaikkisen riemun tai voiman. Siis malta, ah malta, jos lietkin ken! Täss' on tosi tottakin tarpehehen: Saat elon, tai kuolet sä aivan.
Jos maailma on jumalas, jätä pois Siis taivas, kun niitä sä et toki vois Milloinkahan yhtehen liittää. Jos vain rakas, kalliskin sullen on maa, Totuudessa, hengessä et Jumalaa Voi palvella, kuulla ja kiittää.
Jos taivas on määräs, sit' etsi sä vaan, Ei ontuen puolelle kummallekaan, Ja maan halut häijyt sä jätä. Jos Kristus on aartehes, päärlysikin, Öin, päivin sä Hänestä siis puhutkin, Ja muistele piinansa hätää.
Yks — tiedätkö? — tarpeellista vaan on, Mun kaikki on turha ja kelpaamaton Tän ainoan rinnalla aivan: Ett' on oma Jesuksen täysin ja saa Osan verestä siitä, mi voi sovittaa Ja rauhan suo sekä taivaan.
Pois täält' on sun täytymys matkustamaan Vaan jos sä et Poikaa tunnekkaan, Ken muu sinun hädästäs huolii? Siis riennä — nyt aika on — armollisen Vapahtajan luo, hyvän Jesuksen, Hän myös sinun tähtesi kuoli.
Uskallatko?
Joskus kuuluu: "Uskallatko sä seurata Jesusta?" Vaan mä tutkin sulta toisin halvassa nyt laulussa: Uskallatko pois sä jäädä, kun käy kutsu Kuninkaan, Kutsun luokseen, taivaan riemuun, autuutehen asumaan?
Uskallatko kuoloon käydä, kun suli' elo tarjotaan? Uskallatko Herran heittää kuulemattas poistumaan? Uskallatko selkäs kääntää taivaisille häillekin, Surutonna suistuakses kadotuksen kauhuihin?
Uskallatko luulla: "täällä löydän onnellisuuden," Vaikka näit jo monta kertaa moisen onnen kurjuuden? Rikkaushan siivin kiitää, raukee huvin ruususet, Ja kuin lastu ulapalla myrskyissä sä heiluilet.
Uskallatko hautaan mennä ilman varmaa toivoa, Toivotonna toisen mailman portin kautta kulkea? Uskallatko heittää Herran neuvot, nuhteet selkäs taa? Uskallatko Jesuksetta Luojan eteen astahtaa?