Se miehuutena pidetään, Kun kovin jaksaa juoda, Siks kaikki siihen vietellään, Ei selvän' olla suoda.
Kun isä armas lapsilleen Ei veistä käteen anna, Ett'ei he saisi toisilleen Surmaksi haavaa panna;
Niin ei myös hyvä Herrakaan Voi antaa viljavuotta, Kun vilja viinaks laitetaan, Mi kuolon kolkon tuottaa. — —
Mut turhaan aikaa tuhlaankin, Kun koitan viinaa lastaa; Ei sille mitään voikaan, min Puolesta kansa vastaa.
Kuhunka kukin tottuupi, Sen perii se ja pitää; Jos lukeepi tai laulaaki, Niin se vain nauraa sitä.
Vaan viinaan vieras nuori mies, Sä oppia täst' ota, Niin onnellinen on sun ties, Ja voittoon päättyy sota.
Siis kilvoittele, taistele Alati miehuisasti; Siis viinaa älä maistele Sun kuolinpäivääs asti!
III. SUOMENNOKSIA.
Minne?
Ah minne, ah minne, o ihminen, vie Sun matkasi määrä, sun juoksusi tie? Mitä täällä sä etsiskeletki? Mitk' on puheainehes, miettehes, työs? Miss' aartehes? miss' sydämes? sekä myös Kuhun kiirehin rientävi retki?