Toppisen kaljatynnyri.
(Tosi tapaus.)
"Oi Tuomo kulta, älä juo! Tuot' oltta enää kotiin tuo, Se kulta vie vaan rahaa, Ja tuottaa monta pahaa."
Noin lausui eukko Toppinen, Rakkaalle Tuomo pojalleen Ja koetti häntä kääntää, Pahasta poijes vääntää.
Vaan Tuomo tähän vastas näin: "Ei mamma kulta, se käy päin, Tuo olut, tehtaan tuoma, On kaikkein lempijuoma."
"Olkoonpa!" vastas eukko vaan, "Se jätetään nyt kokonaan, Miks tahdot olutmaljaa, Kun mull' on hyvää kaljaa?"
Vaan tuost' ol' Tuomo vihoissaan, Hän mietiskeli yhä vaan Tuot' tynnyriä tuolla Kellarin nurkkapuolla.
Jo muisti mutkan: "Teenpä niin." Hän hiljaa hiipi kellariin, Ja virtana kuin vuoksi Nyt kalja maahan juoksi.
Tuon työnsä tyhmän tehtyään, Hän haki, huusi äitiään: "Tuokaa nyt mamma kaljaa! Jo jääköön 'olutmalja'."
Nyt oli eukko mielissään Hän riensi tuoppi kädessään, Ja väänsi iloissansa Tynnyrinuppiansa.