Vaan miten nyt lie ollutkaan, Kun työ ei käynyt ollenkaan, Lanka löi solmun etehen, Ja neula pisti kätehen.
"Tuo tauti häijy kiusaa vaan, Troppia lisää tarvitaan", Tiuskaisi ukko äreissään, Ja heitti sakset kädestään.
Hän viinaa lähti hakemaan, Ja onnistuikin toimessaan. Hän pois nyt ajoi tautia, Siis paljon täytyi nauttia.
Ehtoolla kotiin tultuaan Hän horjui, hak' vaimoaan, Vaan kun ei tuota löytänyt, Hän laattialle laski nyt.
Hän siinä suri surujaan Ja itkeskeli iloaan, Kun tauti kovin kolotti, Vaan viina mielen iloitti.
Ah! kova oli ottelu, Viinan ja taudin taistelu, Hermoja tauti heikonsi, Vaan viina voimat enensi.
Kun niin hän siinä käänteli, Itseään maassa väänteli, Hän kovin kolhas silmänsä, Terävään puuhun pimeissä.
Nyt naurettava alkoi työ: "Ken paholainen mua lyö", Ärjäsi ukko unissaan Ja hyppäs' pystyyn vihoissaan.
Hän luuli jonkun lyöneen sen, Siis raivosi hän kiroten, Sai karmituolin käteensä, Ja alkoi lyödä eteensä.
Voi merkillistä myllyä, Mestari huusi hyllyä, Ja minne tuoli sattuikaan, Kaikk' kolhi pirstaleiksi vaan.