Itkenkö mä vaiko nauran Pöllöparkaa? Juuri kuin Piti tuloryyppy saaman, Jäikin äijä tyhjin suin.
Mutta leukanalkutukset Alkoi tuosta tulvailla, Sitte korvain kalkutukset, Tappelua, tohinaa.
Pöllö potki, pytyt kieri, Pulloaan ei saanut vaan, Vakaa vaimo, vankka muori, Säilytteli saalistaan.
Viimein äijä harmissansa Kojuhunsa koikahti Luki kostosanoansa, Siihen sitte nukahti.
* * *
Mutta mummo kuultuansa Ukon kovin kuorsaavan, Läksi hänkin puolestansa Herkkuunsa hakemaan.
Pian löysi, haisti, maisti, Virvoitteli voimia, Pian virtas akan aisti; Tuopa tuotti toimia:
Pullon pisti povehensa, Alkoi voita kirnuta, Rynkytteli riemuissansa, mutta, — voipa hirmua!
Pullo putos povestansa, Loiskis! — kirnuun luikahti, Sinne meni menoansa, Alle piimän puikahti.
Muija haki hartahasti Pudonnutta pulloaan, Käsin olkapäähän asti Kouraeli kirnuaan.