"Eipä mennyt rikki sentään," Huusi iloisesti vain. "Kyllä sulle paikan näytän, Kosk' et pysy povessain."
Maistoi kerran, kohta toisen, Pulputteli pullostaan, Pisti pian pullon moisen Poskehensa kerrassaan.
Nytpä kuohui kirnu kurja, Koskena se kohisi, Muori mänttäsi kuin hurja. Vaahdoten voi sohisi.
Viimein viina voiton voitti, Akka kaatui, keikahti, Tarttui kirnuun, ylös koitti, Siihen sekin luikahti.
Siihen Pöllön muori kaatui, Siihen piimät pirisi, Siihen voi ja maito maatui, Kirnu kieri kolisi.
Päivä päättyi, kirnumiset, Kaikki oli levossa, Ainoasti kuorsaamiset Kuului Pöllön talossa.
Permannolla piimän päällä Vankka vaimo kuorsaili, Ukko sängyssänsä siellä Vaimoansa vastaili.
N:o 6.
Teeliemikö vai viina?
(Kaikuja Sampolasta.)