Kas Sampolassa tuolla On hauskaa joka puolla, Liikettä, helua: Kun Sampo käypi, kyhää, Ja kultaa karttuu yhä, Oi, siell' on iloa!
Vaan katso! — kaikkialla Puhutaan nauramalla Tuot' seikkaa Sammossa: Ei kahvia sais juoda, Ei edes teetä suoda Raittiustalossa.
Ah! miten monet kerrat Nuo Sampolankin herrat, Järjestys-miehetkin, Vapaasti ovat juoneet Ja rahvaallekin suoneet Olutta, viinaakin!
Ja siitä syystä juuri On rauhattomuus suuri Maanteillä, majoilla, Tohinat tappelukset, Pahimmat puukotukset Kaduilla, kujilla.
He kuitenkaan ei vielä Näy käsittäneen siellä, Kumpainen päihdyttää: Teeliemikö vai viina — Kas sepä päätä piinaa Ja mielet jännittää.
Vaan viimein luuli, tiesi Arvoisa herrasmiesi, Mi saattaa humalaan: Kas: "Tee ja kahvi kulta, Ne käskyn saavat multa Marssia manalaan."
Niin sanoi hän ja läksi Nyt käymään edemmäksi Raittiusjuhlahan, Siell' lausui tuttaville, Isänmaan ystäville: "Hoi pojat, kuulkaahan!
"Teen tiettäväksi teille, Mi parahin on meille, Mi viepi voittohon: En muuta näette pyydä, Vaan: Teetä ei saa myydä, Se tuottaa turmion.
"Ja kun on pääsy vapaa, Niin, näyttäkääs, sillä tapaa Saa kansaa enemmän. Kunniavierahaksi Myös poliisia kaksi Mä tänne lähetän."
Vaan nytpä alkoi tuosta Väkeä juhlaan juosta, Nuoriso, vanhatkin, Kun pääsy oli vapaa, Antoivat tuolla tapaa Runsahat lahjatkin.