Totuus voittaa.
(27/12 1885.)
Voi, rosvo julma lyö! Valaiskaa synkkä yö! Aseihin! Sotimaan! Murhaaja voittamaan!
Voi, tulvaan hukkuu maa! Jo arkkiin joutukaa! Ajainen, ijäinen On vaara hirmuinen.
* * *
Vuosisadan valheen henki Kietonut on ihmisen Julmin juonin juopumuksen Kovaan orjakahleesen. Kyllä osaa kuvaella Henki herja herkkuaan Kaiken onnen lähteheksi, Vaikk' on — surman neste vaan.
"Se on merkki sivistyksen," Luonnon laps kun tuot' ei juo. — Luonnottomuus: luonnollinen Sivistyksen merkki tuo! — "Vapaan kristityn ei sovi Jättää tuota." — Himoa Tyydyttäissään ihmishenki Siis on tosi vapaana!
"Se on" … niin no, "kaikki, kaikki Hyvyys vuotaa siitä vaan." Näin on neuvottu ja saatu Turman liemi tulvimaan, Hukutettu ruumiit, sielut, Onni mainen, taivainen: Herkkuillut on häijy henki, Saanut saaliin yltäisen.
Vuosisata sitte kaikui Ääni yksi pieni vaan, Jättiläisen juopumuksen Kehoittaen kaatamaan. Kyllä tuntui tuota vastaan Ääni heikko houreelta: Voisko täyttää valtamertä Hieno hiekkamurena?
Vaan tuo ääni oli totta, Siis sen voima valtaava: Totuutta ei tuli polta, Mikään sitä ei masenna; Se on hapatuksen lainen, Tai kuin siemen sinapin: Kasvaa lailla lumivyöryn, Kulkee — kunne pitääkin.