»Missäs se asuu, se henkiherra?»
»Kaupungissa.»
»Asuisi likempänä, niin olisi minulla pari sarvipäistä sanaa sillekin kuiskattava… Mutta mitenkäs se on nyt sen linnan laita?»
»Minkä linnan? Turhaan meitä uhkailette, sillä eihän ole lautakunnan vika, että nimenne on jäänyt luettelosta pois», sovitti puheenjohtaja.
Urpo mietti hetkisen ja kun huomasi näin odottamatta vaihtuneensa ikäänkuin syyllisestä syyttäjäksi, sanoi hän nuhtelevasti:
»No, jääköön nyt silleen tällä kertaa, mutta pitäkää vasta varanne, että nimeni tulee kirjaan, ja Ullan myös.»
»Itsenne teidän on siitä huoli pidettävä», ärähti puheenjohtaja.
Urpo kääri kuittinsa myttyyn, kiinnitti sen hakaneuloilla paitansa poveen, napitti liivinsä ja takiansa ja haraisi sormin tukkaansa hyvästiksi. Ulla niiasi ja kiitti.
Paluumatkalla tuli heitä vastaan se eilinen hautaussaatto Urpo kohtasi sen nyt jo neljännen kerran, aina kappaleen matkaa päämääräänsä likempänä.
»Joko sitä te äänestitte — joko äänestitte?» vinkui Martta-muori.